Joskus, niinkö just tällä sekunnilla, jos yhthään miettii tätä iltaa ja elämää, tekis mieli vain huutaa ko on niin onnellinen. Pienet ja niin suuret asiat, kiipeämiset ja alas laskeutumiset, auringon lasku ja sen nousu, humalan nousu ja askehleet asemalle ja ennen kaikkea ne viinirypähleet. Voi että ko vois vain hymyillä nyt ja aina tätä samaa ihanaa kevyttä tunnetta.

Maailmassa on virhe

Minun elämässä on aukko: kirjahyllyssä ei ole yhtään lukematonta kirjaa.

Savanni nukahtaa?

Tyly tammikuu™on ohi! Vielä puoli tuntia sitte mie olin ihan liekeissä, mutta aurinko laski ja minua väsyttää.

Viime aikoina mie olen suosinu Unisportin aamuliikuntaa, hiihtäminen tietenki tehhään sitte ko päivät yliopistolla on ohi. Tuo aamuliikunta on aivan ihanaa, mutta sitte ko luennoistaki on selviny niin tuntuu, ettei jaksa tehä enhään yhtään mithään. Nytki haukottelen veet silmissä ja voisin lyä nukkuhmaan vaikka heti.

Ens viikola on karmea ISK-tentti. Kaikki muu opiskelu on onneksi ihan mahtavaa. Jätin ylimääräsen ressiä aiheuttavan kurssin poies ja keskityn nyt kaikheen muuhun, kuten niihin suomen kielen opintoihin.

Mulla soipii Ultra Bra ja fiilistelen enkä tajua vieläkhään, että oikeasti näin sen livenä maanantaina. Oli jotenki niin täyellistä.

Eikä mulla ollu kyllä mithään asiaa, ko aivot ei väsyhneenä enhään toimi.

Huomena vois nukkua niin pitkään ko jaksaa, esimerkiksi puoli kymmehneen. Illala sitte osakunnan varjovuosijuhliin, mielenkiinnola ootan sitä.

Sininen

Koska Tapanila on vain niin kaunis.

Ja iäisyyteen ja iäisyys minuun tyytyväinen

Ehkä paras fiilis maailmassa tänhään.

Eilisistä kaudenavajaispilheistä selvitty Tylyn tammikuun™ puitteissa
Kohtuullisen tiukka funktionaalisen harjoittelun tunti aamulla ja sen jälkeinen hyvä olo
Maha täytheen ruokaa Porthaniassa

Klusterille viemään eilisen tölkit pois ja hakemaan meän haalarit!

Aurinko paistaa niin syäntä särkevän kauhniisti ja lumi tuplaa sen vaikutuksen

Jarkko Martikainen laulaa suoraan korvaan, että iäisyys minuun tyytyväinen
Eilen pitkästä aikaa esille kaivettu ikivanha ämpäri, josta soi pelkkää legendaa

Ei kiirettä mihinkhään, ei luvassa mithään tekemistä kodin ulkopuolela
Kävely silmät kiinni vasten aurinkoa, yhtä hymyä

Ja tietenki legendaarisia haalarimerkkejä, joita viimeinkin pääsee ompelemaan haalareihin.

Avoimesti separatistisen maakuntakerhomme haalarimerkki.

Latuterapiaa

Kyllä pieni ihmislapsi on vähällä tyytyväinen. Tänhään piti mennä vetähmään intervallireeni, mutta kun kaikki meni pipariksi, minut valtasi maailman laajunen hajotus. Onneksi sitä tuntee ittensä sen verran hyvin, että tietää millä se lähtee. Puhistin auton, keräsin framila valhmiiksi olheet hiihtokamppeet pääle ja painuin laule kärtyähmään.

Ensimmäinen kierros Malmin kentän ympäri päässä pyöri kaikki ärsytykset ja mietteet siitä, että pitäiskö jotaki opiskeluja jättää kuitenki poies tältä kevhäältä. Sain ehkä jotaki vastauksia sieltä ja ainaki ajateltua asiat läpi, koska toinen kierros meni pää ihan tyhjänä. Kiersi sielä vissiin joku piisin pätkä uuestaan ja uuestaan, mutta muuten löi tyhjää sillä hyvälä tavala. Oli niin hyvä fiilis hiihtää!

Sukset luisti tosi hyvin, ilma oli hyvä vaikka mie kuvittelinki että lumisae se vain jatkuu. Ei sitä ainakhaan laula huomanu. Keskiviikkoiltana sielä oli vielä tosi hiljasta, niin sai hiihellä kaikessa rauhassa. Oli sielä muutama muu luistelija minun lisäksi, mutta nekki meni niin sopivasti ohi, ettei tarvinu turhaa ressata. Tuntisen hiihon jälkheen sitä oli kyllä ko eri ihminen.

Sitte vielä ko ihana naapurin isotäti tarjosi lämmintä saunaa. En tiä tarviiko tätä enhään kauheasti painottaa, mutta kyllä hiihto on hieno laji. Voisinki painua suohraan sänkhyyn, ei tekis ees tiukkaa.
Harmillisesti mie ahmaisin jo yli 600 sivun eestä loput Myrskyluodon Maijat, niin pitää keksiä jotaki muuta lukemista. Maija kipusi kyllä minun kirjalistalla ykköseksi. Sieltä löyty vielä lopuksi niin osuva pätkä:

"-Kaupungissa ihmiset asuvat etäällä toisistaan, nainen sanoi. Se kuulosti niin omituiselta. Kaupungissa talot ovat vieri vieressä, ja niin suuria että jokaisessa varmasti asuu monta ihmistä. Eihän Maijakaan voi väittää että tuntisi kaikki kotipitäjänsä ihmiset, mutta tuntee hän sentään aika monta niistä joita tapaa kirkkotiellä tai kirkossa. Puhumattakaan sitten siitä miten hyvin hän tuntee naapurinsa jotka asuvat saarissa kaukana toisistaan.

--- Onkohan niin, että kaupungissa ihmisillä on varaa asua etäällä toisistaan."

(Anni Blomqvist, 1973, Hyvästi Myrskyluoto)

Uuet kujheet

Siinä vaihheessa ko itse ahkerana blogin päivittäjänä tunnettu Rosaline kommentoi sitä, etten mie ole päivittäny blogia pitkhään aikhaan, niin on aika tehä asialle jotaki. Toellisuuessa toiset meistä käyttää kaksinkertasen ajan opiskelemisseen ko mitä mie ikinä, joten enpä huutele enempää turhia!

Kuukauen mittanen loma on päättyny ja koko päättyvä viikko on menny tähän faktaan sopeutuessa. Opiskeltavaa riittää ihan rapsakasti tulevalle kevhääle. On lissää unkaria, suomen kielen taustaa, kirjasuomen kehitystä, suomi kieliyhteisönä, teksti- ja keskustelunanalyysia, nimistöä ja sanastoa sekä kielenhuolto ja tekstitaito. Tähän mennessä enemmistö kursseista on vaikuttanu tosi hyvältä ja sieltä välistä on pilkahtanu se inspiraatio ja innostus, minkä takia mie just tätä allaa hain opiskelehmaan. Kuinka hienoa on saaha kirjottaa neljä sivua jostaki semmosesta ko yhdyssanojen oikeinkirjotussäännöt?

Uuen vuen myötä alko minun ainejärjestötoimintaki ihan toen teola. Viime vuona minusta leivothiin meän suomen kielen opiskelijoitten ainejärjestön varapuhheenjohtaja, eli hyppäsin sitte suohraan isoihin saaphaissiin. Tuo on onneksi semmonen parivirka, ettei mithään jou'u ypöyksin tekehmään. Jos Siula onki viime syksynä näyttäytyny fukseile vähän tai tosi vaisuna, niin tänä vuona siihen tehhään iso muutos. Eilen meilä oli toiminnansuunnittelukokous ja sen jälkheen olin niin liekeissä siitä, että saan viimeinki toteuttaa hienoja ideoita, jotka on muhinu minun päässä jonku reilun vuen ajan!

Jos kukhaan on valtakunnallisia medioita seuranu, niin ei varhmaan ole voinu olla huomaamatta sitä koko maailmaa järisyttävää faktaa että oh my god, Helsingissä sattaa lunta ja tännekki on tullu talvi! Sillonko tätäki on katellu sieltä pohjosesta käsin niin se kaikki paniikki ja kaaos on vaikuttanu niin naurettavalta. Näkökulma on vaihtunu, mutta naurattaa edelleenkin.

1. Teitten auraaminen. Torstain vastasena yönä alko sataa lunta. Mie kävelin torstaiaamuna puoli yheksän aikaan asemalle ja ihmettelin, että miten ihmeessä teitä ei ole aurattu ja kello on jo vaikka kuinka paljon. Tulin kotia yhen maissa, ei ollu aurattu vieläkhään. Eikä koko päivänä. Tie, jonka varrela on iso koulu ja päiväkoti, muistutti meän mökkitietä, aika kaukana ajokelposesta. Koko ajan sato lissää lunta ja seki tie aurattiin vasta SEURAAVANA päivänä. Ei onnistuis kyllä missään muuala ko Helsingissä näin naurettava touhu, jota mie en vain voi ymmärtää!

2. Varustautuminen. Ihan oikeasti ihmiset, ko lunta tullee vaakasuorassa ja mereltä puhaltaa jäätävä tuuli, niin tet käytättä sateenvarjoa pipon sijhaan? Parhaila tappauksilla ei ole ees sitä satheenvarjoa, mutta kauheasti yritethään suojautua sen siistin villakangastakin kaulusten sisäle, ettei jäätyis korvat ihan ensimmäisten kahen minuutin aikana. Se häätyy kyllä sanoa, että vaikka minun tyylipoliisin silmät häväisty täysin siitä epämuodikkuudesta, niin tosi monet on uhrautunu laittahmaan takin vetoketjun kiini silläki uhala että näyttävät ihan siis niinku tosi idiooteilta. Kehäkolmosen kansalla on siis mahollisuus selviytyä tästäki talvesta!

Muita päivän polttavia asioita ei tällä kertaa ole enempää. Sopeutuminen lomalta takasi Helsinkhiin on sujunu siis tosi hyvin. Mie olen oikeasti tosi onnellinen ko on päässy takasi opiskelehmaan, järjestähmään Siula-hommia ja näkehmään ihmisiä. Tapanila on uskomattoman kaunis paikka ko illala kävelee kotia tämmösessä sakeassa lumisatheessa. Oma kotiki alkaa viimein tuntua oikeasti kodilta.

Avautumisen vastapainona joululoman huippuhetkiä kuvina. Oli pieniä tonttuja, lumilyhtyjen tekemistä, viien tunnin makkaranpaistoreissu, uuen vuen aatto, aivan omanlaisensa ja aivan ihana Korpi Rosalinen kans, ihana Kaisa ja Kaisan Antin porot ja kyykkäliigan pelit lipastolla. :)